Toinen olohuone

Kappas vain, uusi kuvapäiväkirja on isompi ko edellinen ni skannatessa kummasti onki pienempi lopputulos. Tai siis sivupohja on liian kapea ja kuvat on meikästä alunalkaenki aina liian pienet jo tässä katseluvaiheessa. Se häätyy vissiin opetella sen verran koodaamaan että sais isommat kuvat: luettavuus paranis huomattavasti ku ei tarvitse klikata suuremmaksi ja odottaa että jättikuva latautuu.

Tai sit! Jos mie lataan verkosta kuvat niin tuleeko sitte isompana? Pitääkö mun perustaa photobucket mielummin.. Johan mulla on flickri, en vaa muista salasanaa.

Kynäongelmia

Perus

Pakoon todellisuutta Mike Steve Blueberryn kanssa

Kävin kirjastossa aatonaattona ja löysin todellisen esiintymän Blueberryjä! Kyseessä on siis Jean Giraudin ja Jean-Michael Charlierin luoma lännensankari, joka on Lucky Lukea satamiljoonaa kertaa kovempi. Kun olen lainaamani albumit ahminut, olen lukenut suunnilleen kaikki Blueberryt, jotka Jean Giraud on piirtänyt. Luonnollisestikaan kukaan muu kuvittaja ei kelpaa.



Pian kun olen kaikki lukenut, voin seuraavaksi antaa ajan hieman kulua ja ryhtyä seuraavaksi lukemaan niitä järjestyksessä. Suhteellisen monimutkainen saaga on kyseessä ja olen tähän asti lukenut niitä miten vain on sattunut Turun kirjastossa olemaan paikalla. Säännöllisen epäsäännöllisessä järjestyksessä siis.



Mike Steve Blueberryn seikkailut paitsi vievät kauaksi todellisuudesta lähestulkoon läpimärkien päiväunien partaalle, ne opettavat Yhdysvaltojen historiasta. Opin, että sisällissotansa käytiin pohjois- ja etelävaltioiden välillä. Jenkit vastaan konfederaatio. Tarinat alkavat ennen sotaa ja vievät läpi villin lännen historian. Näinollen sankarillemme on annettu ominaisuus, jota sarjakuvahahmolla niin arvostan: vanheneminen. Vaikkakin kuolemattomat hahmot ovat aina kuolemattomia, ikä tuo tiettyä lisäkarismaa Blueberryn olemukseen. Pakko lisätä etten mie ihan tosissani ota historiaopintoina näiden lukemista. (; Vaikken kyllä yhtään epäile, etteikö Charlier olisi ottanut selvää tosiasioista ja upottanut niitä sekaan käsikirjoitukseen.



Puhumattakaan Jean Giraudin mestarillisesta viivastosta! Jotkin kokonaiset albumit yksinkertaisesti salpaavat hengen.



No, eipä mulla muuta asiaa tällä kertaa ollut. Halusin vain tuoda ilmi ihastukseni tätä miestä kohtaan. Sori Lucky Luke.

kuvat: täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä.

Enpä tiiä pittääkö näijen linkkien kanssa pelleillä jatkossa.. Helvetinmoinen homma, tuskin kukkaa jaksaa nähä tuota vaivaa, ainakaan monissa muissa blogeissa niitä ei ole merkitty. Tehdään nyt joulun kunniaksi hyvien tapojen mukkaa.

Talavi

Mie kestän tuulen, lumen, pakkasen, pimeyden: kaiken mikä liittyy talveen mie jaksan. Mutta voi vittusaatana atooppisen ihon kanssa. Tulen hulluksi.

rkele

Luonnoksia mahdollisesti julkaisuun

Tartuin tilaisuuteen tehdä muutamia luonnoksia Salon ostarin mainoslehtiseen. Katsotaan nyt kelpaavatko ne johtoportaalle.. Tungen tännekin sitten kuvaa siitä sivusta jos ne julkaistiin.

Arki

Darrasa

Piirtelyä seurassa kännissä

rndm prt ll: väreillä

rndm

Päivitänpäs taas ajantasalle tällai köntässä judduja. Päätin myös ryhtyä postaamaan useammin tekeleitäni ja lähinnä sitä "oikeaa matskua" niinkun Noora taisi eilen asian ilmaista. Siis ei mittää leijonanpäitä ko niitä missä mie angstaan ja puhun maailmanmenosta ja vähä ittestäniki. Lasken siis julkaisukynnystä. Mitä vittua mie yksityisyyttäni suojelen ko ei tätä lue ko kaverit, joille mie muutenki lavertelen aina kaiken.

Katotaan ny tulleeko tästä hevon helevettiäkään.. Voisha sitä tietty ilimottaa itestään vaikka blogilistalle sun muuta.

Tuo viiminen kuva ei sitte oo mikkää ENKELI. Muillaki hahmoilla voi olla siivet ko enkeleillä. Nii.

Blacksad: Hiljainen helvetti

Leukani putosi kosmarin tiskille, kun näin uuden Blacksadin hyllyssä. Palasin myöhemmin lukemaan sen ajan kanssa kahviröökilounaan merkeissä ja voe helevetti että pärähti. Tajunnanlaajentavan piirrosjäljen lisäksi Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon luomassa saagassa on loistava tarina. Blacksad on kovaksikeitetty yksityisetsivä, jolle on annettu mielestäni yksi mahtavimmista sarjakuvahahmon ominaisuuksista: vanheneminen. Sarjan tarinathan menevät ajassa eteenpäin ja tässä uusimmassa on ehditty jo 50-60-luvun tienoille.



Hieman esimakua uusimmasta. Tässä sarjassa rakastan myös sitä, miten eläinhahmot on niin loistavasti sidottu persoonallisuuteen. Pahikset ovat olleet liskoista rottiin ja korstot häristä koiriin.

Lisää suomennoksia odottaessa.. Kosmarin baarimikko tiesi kertoa, että tämä albumi on julkaistu ranskaksi 2005! Pääsen ilmeisesti lukemaan tarinaa eteenpäin nopeammin ranskaa tai espanjaa opiskelemalla. No, ystävyys Blacksadin kanssa säilyy ja jälleennäkemisen riemu on sitä isompi, mitä pidempi aika on ehtinyt kulua viimeisimmästä tapaamisesta.

kuvat täältä