Kävin kirjastossa aatonaattona ja löysin todellisen esiintymän Blueberryjä! Kyseessä on siis Jean Giraudin ja Jean-Michael Charlierin luoma lännensankari, joka on Lucky Lukea satamiljoonaa kertaa kovempi. Kun olen lainaamani albumit ahminut, olen lukenut suunnilleen kaikki Blueberryt, jotka Jean Giraud on piirtänyt. Luonnollisestikaan kukaan muu kuvittaja ei kelpaa.
Pian kun olen kaikki lukenut, voin seuraavaksi antaa ajan hieman kulua ja ryhtyä seuraavaksi lukemaan niitä järjestyksessä. Suhteellisen monimutkainen saaga on kyseessä ja olen tähän asti lukenut niitä miten vain on sattunut Turun kirjastossa olemaan paikalla. Säännöllisen epäsäännöllisessä järjestyksessä siis.
Mike Steve Blueberryn seikkailut paitsi vievät kauaksi todellisuudesta lähestulkoon läpimärkien päiväunien partaalle, ne opettavat Yhdysvaltojen historiasta. Opin, että sisällissotansa käytiin pohjois- ja etelävaltioiden välillä. Jenkit vastaan konfederaatio. Tarinat alkavat ennen sotaa ja vievät läpi villin lännen historian. Näinollen sankarillemme on annettu ominaisuus, jota sarjakuvahahmolla niin arvostan: vanheneminen. Vaikkakin kuolemattomat hahmot ovat aina kuolemattomia, ikä tuo tiettyä lisäkarismaa Blueberryn olemukseen. Pakko lisätä etten mie ihan tosissani ota historiaopintoina näiden lukemista. (; Vaikken kyllä yhtään epäile, etteikö Charlier olisi ottanut selvää tosiasioista ja upottanut niitä sekaan käsikirjoitukseen.
Puhumattakaan Jean Giraudin mestarillisesta viivastosta! Jotkin kokonaiset albumit yksinkertaisesti salpaavat hengen.
No, eipä mulla muuta asiaa tällä kertaa ollut. Halusin vain tuoda ilmi ihastukseni tätä miestä kohtaan. Sori Lucky Luke.
kuvat: täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä.
Enpä tiiä pittääkö näijen linkkien kanssa pelleillä jatkossa.. Helvetinmoinen homma, tuskin kukkaa jaksaa nähä tuota vaivaa, ainakaan monissa muissa blogeissa niitä ei ole merkitty. Tehdään nyt joulun kunniaksi hyvien tapojen mukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti